Kurkistus Peikkolin menneisyyteen
Hej på alla!
Tänään luvassa lisää tarinaa, sitä ennen jonkin verran syyskuvia:
Totta kai oli pakko ottaa kliseisiä makailemassa lehtien seassa - kuvia :'D
Osa 8: Kaikki ne, jotka muistetaan
Peikkoli on päättänyt jakaa nuoruusmuistelmiaan Tohvelle:
"Minä olin peikkoakatemia-aikoinani taiteilija. Omasin upean baskerin, minunvihreän, räväkän. Jälkikäteen se ei ehkä ollut aivan niin upea, mutta - "
"Niinpä! Näytit aivan siltä, kuin päähäsi olisi kasvanut sieni! Kuin Mario kart-hahmo, mutta vielä toopempi!" nauraa Tohve.
"Itsesi nimi on TOHVE! Eli kuten olin sanomassa:
Oli vuoden 1971 syksy. Olin taiteellinen, joten totta kai esitin tietäväni syvällisiä filosofiantermejä, sekä join viiniä hiukan enemmän, kuin minun olisi kannattanut. Paljastin hieman liikaa salaisuuksiani lievässä rosé-viinin vaikutuksessa. Mutta onhan sekin runollista, eikö olekin?"
"Noh, kirjoitin myös omaa runoutta, lavarunoutta. Esitin sitä, muttei kukaan koskaan taputtanut. Uskon, että he olivat peloissaan vastuksesta, jonka loin hienoilla riimityksilläni!"
"Pian jokainen runoni kertoi hänestä. Hänellä oli korkeakantoisimmat hiukset koko peikkoakatemiassa. Hän pukeutui kuin Dingon Neumann, jos hän olisi ollut hieman värisokea."
"Totta kai hän myös soitti bändissä. Hänen karismansa oli voimakkaapi kuin peikkoneuvoston pikkujoulujen terästetty glögi."
"Totta kai minä baskerini, viinini, ylihintaisten take out-kahvieni, sekä runosieluni kanssa rakastuin häneen. Hänestä tuli salainen muusani, joka ei edes itse tiennyt siitä. Tuijotimme toisiamme lähibaareissa, opiskelijabileissä, kaikkialla."
"Minusta meidän katsekontaktimme tihkuivat romanttista virettä, kaunista, runollista, kuolematonta rakkautta."
"Yritin löytää tapoja avata suunni, olinhan arahko ja kömpelö. Lopulta päädyin tunnustamaan rakkaudenkaipuuni avoin mikki - illassa. Jätin hieman pimentoon, mutta kerroin herrasmiehestä, jolla on mulletti, bändi, sekä kellertävä takki. Hän katsoi minua ja hymyili."
"Hän tuijotti minua, lausuessani viimeisiä säkeitä ja alkaessani poistua lavalta, vuoroni alkessa loppua."
"Mennessäni pois lavalta vuoroni loputtua, hän liittyi seuraani."
"Hän kertoi olevansa otettu, mutta ettei arvostanut minua peikkona. Olin liian outo, ja join liikaa viiniä, mutta hän oli jo pitkään halunnut kysyä, onko upea baskerini kaupan."
"Minä olin syvästi loukkaantunut, mutta tajuan hyvän diilin, kun minulle sellaista tarjotaan. Sanoin siis toki, se maksaa viisisataa euroa. Se oli nääs minun vuokrani, jonka olin käyttänyt designer farkkuihin. Hän, pösilö, antoi sen rahan minulle! Voitko uskoa! Noin vain! Miten minä nauroinkin! Se vasta hupaisaa olikin. No, seuraavana aamuna muistin kaiken ja itkin kyynelkanavani niin tyhjiksi, etten sen jälkeen pystynyt kyyneltäkään tirauttamaan kuukausiin. Siinäpä se."
-----
Tulipahan kuultua lisää Peikkolista!
Kommentit
Lähetä kommentti