Rikos ja rangaistus ja muuta höpinää

Hej på dig!

Tätä postausta ei olisi ikinä saatu valmiiksi, ilman tylsää tuntia, liian lyhyitä yöunia ja kannustavaa kaveria, jolle näytin käsikirjoituksen runkoa kyseisellä tunnilla. Kaikkea sitä päätyykin tekemään, kun pitäisi keskittyä...  

Yhtäkaikki, tervetuloa lukemaan kuvatarinan neljättä osaa!

Osa 4: Rikos ja Rangaistus

Kaupungin asukkaat alkavat herätä aamun sarastaessa. Kello ei ole vielä paljoa, hädin tuskin kahdeksaakaan.

 Aamun hiljaisuus antaa tilaa pohtia asioita. Tilaa kyseenalaistaa, filosofoida, sekä sopivissa määrin kokea ahdistusta elämänvalinnoistaan. 

Mei Alhava on yksi tämän aamun filosofeista.

"Mutta mitä jos se oli väärä päätös? Jos se, etten mä mennyt sinne, oli iso virhe, enkä mä voi enää korjata sitä ja - "

Mein jakaessa sydämensä tuntoja, kuulee hän oven kolahduksen. 

    

Ei kai Peikkoli näin myöhään olisi tulossa kotiin illanistujaisistaan? 

Papiljottipäinen, aamutakkinen, sekä huolestuneen näköinen vanhuspeikko on Mein ovella.

"Tohve?"

"Luulen, että tilini on jotenkin jäädytetty. Yritin käydä ostamassa R-kioskilta aamulehden, muttei kortti toiminut! Piru vie noita pankkifirmoja!" selostaa Tohve tuohtuneena.

"Mitä? Onpa outoa. Oletko varma?"

"Olen, olen!"

"Mitäpä jos katsotaan netin kautta?" ehdottaa Mei.

"No voihan sitä yrittää ainakin..." mutisee Tohve.

Mei ja Tohve avaavat netin kautta Tohven tilin.

"Tohve, tämä näyttää olevan täysin nollilla", toteaa Mei myötätuntoisesti.

"Mitä?! Vielä eilen minulla oli ainakin kymppi siellä..."

Tohve ja Mei tuijottavat kumpikin epäuskoisena Tohven pankkitiliä, kun Peikkolin ääni kantautuu heidän korviinsa.

"Kymppi? Kyllähän sinä sitä isompaa eläkettä saat. Kyllä PELA (PeikkojenEläkeLaitos) antaa vähän isompaa eläkettä!"

"No antaa, antaa... Mutta lähetin poikaystävälleni osan..." tunnustaa Tohve vastentahtoisesti.

"Poikaystävälle? Kuka hemmetti? Ja miksi hän anastaa sinun eläkerahasi?" tiukkaa Peikkoli.

"Hän tarvitsi niitä lentääkseen Suomeen ja tavatakseen minut", paljastaa Tohve vastahakoisesti.

"Tohve, miten te edes tunnette, jos hän ei ole Suomessa, etkä sinä ole käynyt kahdeksaan vuoteen ulkomailla?"

"Me tapasimme Sinkut24/7LookingForAPartner-sivustolla."

"Jaahas."

Mei ja Peikkoli katsovat toisiinsa merkitsevästi. Kumpikin tietää, että tässä on nyt tosi, sekä huijaus kyseessä.

"Tohve, voisiko olla..." Mei aloittaa arasti.

"... Että sinua on huijattu..." jatkaa Peikkoli.

"... Eikä sinun poikaystävääsi ole olemassa", lopettaa Mei.

"Voi jukranpujut. Voiko tosiaan olla? Ei kai hän muuten olisi vienyt kaikkia rahojani. Voi peijakas..." suree Tohve.

"Näitä sattuu, älä ole häpeissäsi. Mutta meidän täytyy ilmoittaa poliisille", Mei lohduttaa.

"Niinkö? Jos Edmund vain erehtyi ja teki virheen?" kysyy Tohve toiveikkaasti.

"Edmund taitaa olla vain pahainen VARAS!" ilmoittaa Peikkoli.

Niin Tohve, Mei ja peikkoli alkavat säätää poliisille netti-ilmoitusta.

---

Myöhemmin

Mei on ottamassa päiväunia aikaisemman jupakan takia.

Hän ei saa olla kauan rauhassa, kun Peikkoli astelee sisään herättäen Mein.

"Peikkoli" Sinä herätit minut!"

"Kuules, minulla on yksi asia.. Minä lainasin aiemmin tällä viikolla Tohvelle rahaa... Minun vuokrarahani... Tajusin vasta äskettäin että hän käytti nekin maksaessaan poikakaverilleen..."

"Ei helvetti, Peikkoli!"

"Äläs vielä tuohdu! Minä myyn itse tekemiäni taideteoksia Ebayssa, oikein isolla hinnalla!" hihkuu Peikkoli.

"Selvä, tokkopa kukaan niitä silti ostaa", toteaa Mei kuivasti.

"Voi kyllä! Väitin niitä Goghin omiksi ja tein jopa siteerauksen!" kihertää Peikkoli.

"Mmm - Peikkoli, tuo taitaa olla rikos"

"Vuokrarahat tarvitaan. Rakkaudessa ja vuokranmaksussa kaikki keinot ovat sallittuja!"

Ehkä kaikki voikin järjestyä, pohtii Mei, vaikka hänellä onkin epäilyksensä. 

---

Seuraava päivä

Peikkoli on myynyt aimo annoksen taulujaan, kaikki näyttää lupaavalta.

Asunnon rauhan katkaisee koputus. Tohve, joka on jälleen vierailemassa, avaa oven pahaa aavistamattomana.

Oven takana on poliisi.

"Hei, sattuuko Peikkoli Peikonlehti asumaan täällä?" sinivuokko kysyy.

"Odota hetkinen", virkkoo Tohve ja lähtee hakemaan muita.

"Poliisimies, joka on peikko, tuli etsimään sinua", selostaa Tohve Peikkolille.

"Voihan peijakas. No, ehkä hän peikkona, lajitoverina, antaa vähän siimaa. Pitää käyttää suostuttelutaitojani", pohtii Peikkoli suunnatessaan ovelle.

"BJÖRN?!" huutaa Peikkoli poliisimiehen nähdessään.

"Kuka on Björn?" kysyvät Mei ja Tohve yhtä aikaa.

 

"TUO POLIISIMIES-WANNABE ON BJÖRN!! Pitkäaikainen kaukaalta ihailtu rakkaudenkohteeni, jonka kanssa vietimme yhden yön jutun. Mutta tuo mokoma KETALE karkasi aamulla ennen kuin heräsin - lompakkoni mukanaan! Kauhea mies!"

Mein silmät menevät viiruiksi hänen katsoessaan Björnia:

"Näinkö on?"

Björn hikoilee silminnähtävästi. Mein tarttuessa luutaan ja alkaessa hätistellä Björnia tiehensä.

"Odota - entä Peikkolin Ebayrikokset - " Björn yrittää sanoa, mutta Peikkoli keskeyttää hänet.

"Minäpä sinulle rikokset näytän. Minulla on kopiot veronkierrostasi viiden vuoden ajalta!" toteaa Peikkoli.

"Miten...?"

"Halusin kostaa ja hakkeroiduin sähköpostiisi!"

Näiden sanojen saattelemana Björn heitetään ulos talosta viimeisillä luudaniskuilla.

---

Siinäpä tarinaa kerrakseen. En ole varma, olenko vielä löytänyt sen "oman tyylini", mutta näillä mennään! Lisää tulossa kunhan saan aikaiseksi.

Hyvää viikonlopua.