Peruukin vääntöä ja Tampereella säätöä


 Hiphei ja hurraa! 

Olen viime aikoine katsellut tubesta paljon vanhoja videoita ja seikkaillut vanhoissa (useimmiten jo lopettaneissa) blogeissa. Jotenkin siitä tuli taas inspiraatio kirjoittaa, ja edesauttaa blogimaailman elvytystä omalta kantiltani. Tässä postauksessa tulee olemaan vähän enemmän höpöttelyä, joten aloitetaan.


IT-Jalmarin matka Tampereelle

(Siitä, kun nämä tapahtumat olivat relevantteja, on jo kuukausia, mutta miksipäs ei silti julkaista näitä, kun kerran postauksen runko oli joskus tullut väsätyksi...)

Tiistai aamun avautuesssa, lähti porukkamme koulusta tutkimaan Tampereen yliopiston mahdollisuuksia. IT-Jalmarikin oli päässyt mukaan. Bussissa vietettiin parisen tuntia, odottaen Tampereen ihmeellisyyksiä (UFF!!!!ja HESE!!). 


IT-Jalmari bussissa


Kyyti oli kovaa...

Niinkin kovaa, että IT-Jalmari tarvitsi henkistä tukea.


Herätyshän oli ollut jossain neljä maissa, joten kofeiinia oli aivan pakko saada. Tästä todisteena ystävien kahvit ja Monsterit.


Ratikkaankin tuli kiirehdittyä, kun tutkittiin keskustaa ja Kaupin kampusta, eikä aikaa meinannut riittää kaikkeen. Arvostan Tampereen julkista liikennettä tämmöisenä landelaisena! Ratikasta oli krijaimellisesti mahdotonta myöhästyä! Aina vain tuli uusi!


Olin jotenkin harvinaisen yllättynyt kuinka pitkiä ratikat olivat!

Suurin osa ajasta kului kampuksen tutkimisessa, ja viimeisimmät kuvat koko matkalta ovat Burger Kingissä, jonne päädyimme yksinkertaisesti siitä syystä, että se oli lähempänä kuin yksikään Hese sillä hetkellä, ja nälkä oli aivan kamalan kova. 



IT-Jalmari tunnetaan suurena kofeiinipitoisten, sekä hiilihapollisten juomien fanina!




Siinäpä oli kaikki siltä reissulta. Hauskaa oli, mutta sen sanon, että väsytti!

Takaisin kotipaikkakunnalle saavuimme vasta kahdeksan maissa, kun olimme olleet yli 12h matkassa... Hui.


Mikäs on sitten se peruukki, joka otsikossa mainittiin?


Yritys: Noomille peruukki

Halusin Noomin vihdoinkin saavan oman peruukin, ettei hän olisi muilta lainattujen peruukkien varassa. Ajattelin, että mikseipä koiteta nyt tehdä ihan itse! Joskus olen tätä kokeillut, muttei lopputulos kyllä ollut kauhean hyvä... Viime yrityksestä on jo vuosia, joten ehkäpä uusi yritys voisi onnistua?

Niinpä alkoi uusi projekti!

Erikeepperillä ja kankaalla sai loihdittua helpon pohjan. Siitäpä vaan Rustan akryylilankaa aukomaan ja käsittelemään!

Jälleen kerran: Pahoittelut laiskasta prosessin taltioinnista


Aika rajun näköistä tuo liimaaminen, kuivana ei näyttänyt läheskään yhtä pahalta!

Ei tainnut olla kauhean hyvät meiningit tuon peruukkikasan alla?


Pääkoppa oli sen verran iso, että koko pinta-alan peittäminen langalla vei aikaa...


Sain kuningasidean, ja kokeilin käyttää pillejä papiljotteina. Fööni kehiin ja se toimi - jossain määrin. 





Tässä vaiheessa tpään takaosa oli suhteellisen kalju, mutta hiukset alkoivat olla jo tarpeeksi paksut makuuni. Mietin, olisiko nyt kunnon takaraivon-peitto-kampauksella-operaation aika, vai pitäisikö vain päällystää langalla takaraivokin, vaikka lopputuloksesta tulisi liian paksu ja hiukan huonosti taipuva.


Rääh, en kestä kuinka jokainen ottamani kuva on kunnon salamaräjähdys! Mutta, asiaan: Kokeilin tuollaista Prinsessa Leia kampausta, josta pidin kovastikin. IT-Jalmari on eksynyt myös tänne, koska hän on erittäin lahjakas hiustaiteilija, kuten kuvasta näkyy!


Halusin kanssa nähdä, miltä peruukki näyttäisi luonnonvalossa, ilman tuota kirottua salamaa.


En vieläkään - koko prosessistahan on taas kuukausi tai parikin - osaa sanoa, pidänkö lopputuloksesta, vai en. Näillä näkymin Noomi on hengaillut Hetalta anastetussa peruukissa, mutta jatkosta en osaa sanoa tuon taivaallista!


Eipä tällä kertaa muuta!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuvia ja tarinaa

Niitä, näitä ja kaalinpätä

Pientä nukketuunausta ja metsässä luurausta