Kevät on täällä, niin on kuvatarinan toinen osakin!!
Lämpimät terveiset jokaiselle, joka tätä lukee!
Siitä on hetkinen, kun tähän blogiin olen koskenut. Okei, onhan sitä tullut luettua muiden blogeja ja puuhattua bloggerissa, mutta postauksia ei ole minulta sadellut.
Mutta tänään se muuttuu, kun palaan esitellen teille tarinan toisen osan, yksi räpsy, joka ei nyt liity mihinkään, mutta jonka koen julkaisemisen arvoiseksi.
Tässä tarinan osassa keskitymme Peikkolin näkökulmaan!
Kuvatarina osa 2:
Peikkoli saapuu
Kauniina toukokuisena päivänä kävelevät Peikkoli, sekä IT-Jalmari kohti Peikkolin uutta asuinsijaa. Peikkoli pyysi IT-Jalmaria avustamaan muutossa, koska vuokrasopimus kirjoitetaan tänään (mahdollisesti pimeänä). IT-Jalmarista on hyötyä paitsi ystävänä mukana uuden siimellyksessä, myös lakiteknisissä asioissa. Hän on käynyt "Kuinka sinustakin voi tulla asianajaja"- kurssin netissä.
Peikkoli ei halua joutua puille paljaille ja riistetyksi vuokrasopimuksessa. Niin kävi kerran, kun hän muutti ensimmäiseen asuntoonsa. Samaa virhettä ei kannata toistaa, Peikkoli maksaa vieläkin velkoja.
Tie taitetaan jalan, sekä julkisin kulkuvälinein. Peikkojen on hiukan vaikeaa saada ajokortteja, koska heidän motoriikkansa on hiukan erilainen ihmisiin verrattuna. Heidän on vain tyydyttävä jalkaisin kulkemiseen. Sanottakoon, että peikkojen tavat, kuten paljasjaloin kävely, eivät Suomen luonnossa ole aina suotuisia. Paleltumat ovat yleisin syy tulla Peikko-Sairauskeskus-Metsänhelmeen.
"Minun Super-GPS-Hakukone-Radio-laitteeni ei erehdy, ei ikinä! Älä huoli, kyllä me ajoissa ehdimme. Luulen, että näen talon jo tuolla. Pinkki, puinen kerrostalo, joka näyttää hämäävän paljon omakotitalolta tai huvikummulta", virkkoo IT-Jalmari
"Pian minä pääsen purkamaan muuttokuormani. Oi, uusi ihana asunto!" Peikkoli on onnessaan. Peikot pitävät usein salassa oikean luontonsa ja alkuperänsä, mutta Peikkolin entinen vuokraisäntä sai silti vihiä. Hänellä oli peikkojen kanssa kaunaiset välit, he olivat tapelleet viljelymaista. Tai no, maat olivat vuokraisännän suvun viljelymaita, mutta peikoille ne olivat kotikoloja. Voit vain kuvitella, millainen tappelu siitä syttyi. Peikot eivät luovuta taisteluitta!
Peikkolin uusi asuinsija.
"Tässähän alkaa jännittää. Mitä jos Mei ei pidäkään minusta? Jos me emme tule toimeen? Jos hän onkin hullu catfish internetistä ja minut murhataan?" Peikkoli voihkii.
"Siksihän minä olen tässä mukana. Kaikkiin noihin kysymyksiin voi saada vastauksen vain ennustajalta tai menemällä sisään. Tarotkorttini jäivät kotiin, joten mennäänpä rappukäytävään!"
Rappukäytävä on kolkko, mutta milloin ne muka eivät olisi? Peikkoli ja IT-Jalmari kipuavat portaat kolmanteen kerrokseen (joka on heille Cooperin testin mittainen liikuntasuoritus). Lopulta löytyy ovi, jossa lukee oikea sukunimi.
Eikun vain koputtamaan.
Nuori opiskelija avaa oven ja tervehtii.
---
Hetken päästä ovat Mei, sekä pian oleva alivuokralainen Peikkoli säätämässä sopimusasioita
Enää hiukan käytännöninfoa ja sopimus on valmis.
"Noniin. Käydään vielä pari asiaa läpi. Maksat siis puolet vuokrasta, AJOISSA. Kananmuna on bännätty kodistamme, koska olemme molemmat allergisia. Tiskejä saa pitää altaassa maximissaan 72 tuntia, sen jälkeen toisen on lupa ryhtyä kuritustoimenpiteisiin. Ystäviä saa tulla, mutta on kohteliasta informoida toista ennen sitä. Osa asioista on yhteisiä, esim. leipäpussit, koska emme pysty syömään kokonaista yksin. "
"Suostun. Kuulostaa ihan reilulta. Jalmari, mitä sinä ajattelet?" Peikkoli tiedustelee asianajaja/IT-tukihenkilöltään.
"En näe lakiteknisissä asioissa mitään ongelmaa. Mei on laatinut juridisesti pätevän sopimuksen."
"Voit allekirjoittaa sopimuksen nyt, tai halutessasi sinulla on kolme päivää harkinta-aikaa." Mei ehdottaa.
"Allekirjoitan nyt. Vanha kämppä meni alta, joten mitä pikimmiten muutan, sitä parempi. Minulla on osa tavaroistani jo mukana!" Peikkoli kertoo
Peikkoli ottaa kynän kauniisen käteen ja kirjoittaa Peikkoli Peikonlehti sopimukseen.
Ja niin Peikkoli ja Mei aloittavat matkansa kämppäkavereina.
---
Siinäpä siis lisää tietoa Peikkolista, IT-Jalmarista ja koko tästä sekasotkusta, jota kehtaan tarinaksi väittää! Kirjoittelin tätä yhtä vaivaista tarinaa aina välillä koulun tauoilla, kirjastossa odotellessani, kotona lattialla ja ties missä. Otsikossa mainitsen kevään, vaan alkoipa tänään lumisade, joka jäädytti ainakin minut sydänjuuriin asti. Auts.
Näkemisiin, uusin bloggailuihin ja toilailuihin!
Kommentit
Lähetä kommentti