Kuvia ja tarinaa

 

 sekalaista settiä eli kuvatarinaa + pari räpsyä

Hej på dig! Postaustahti kiihtyy, näköjään. Ajattelin, että miksipä ei tykittää heti suoraan kaikkea minkä olen unohtanut julkaista, kuvista tarinantynkiin.

No, aloitetaanpa vaikka parilla räspyllä, jotka otin kauan sitten, eli joululomalla. Oli kylmä, mutta editoinnin avulla saa lämpimää sävyä näkyviin. Heh, olen ihan iloinen siitä millaisiksi kuvat sain muokattua.

Vain nämä kaksi olivat tarpeeksi onnistuneita julkaisuun, vaikka en kyllä pahemmin ole niin tarkka laadusta. Se kertokoon julkaisemattomien laadusta.

Hiukan tuommoinen joulufitti Merillä päällä, itse tehty neule (!!ylpeyteni!!) ja päällyshame, joka on kursittu kokoon lalaloopsyn entisestä mekosta. 

Selvä se, sitten tarinaan. Tällaisena varoituksena, valotus on keltainen ja ei ehkä maailman paras. Taustakaan ei ole täydellinen, Peruukit ovat HYVIN sotkuisia ja Merin naamasta löytyi kuvat koneelle siirrettäessä joku mukava rasvaläikkä... No, eipä sen täydellinen täydy ollakaan, kunhan jotakuta viihdyttäisi hiukan. Tarina sijoittuu aikajanalla Peikkolin muuton jälkeiseen aikaan, sekä näemme Merin ystävän ja Peikkolin sukulaisia. Pahoittelen sekavuutta. Tässä hiukan epäselvä kaavio, josta toivottavasti on hyötyä:

Vanhojen tanssin taikaa

Helmikuinen päivä, jonka moni juuri hyvässä iässä oleva lukiolainen viettää laittautuen vanhojen tansseihin. Hiuksia kiharretaan, puuteria suditaan kasvoille, mekkoja puetaan ja sukkahousujen silmäpakoja kirotaan. Eräs kerrostaloasunto ei ole poikkeus.

Kahvia ja keksejä on tarjolla, samalla kun tohina on valannut asunnon.

Tanssijamme, Noomi Peikkolainen, istuu kärsivällisesti, kun hänen tätinsä, Peikkolin, kämppäkaveri Meri tekee taikojaan hiusten saralla.

"Enää kukkapinni tähän, niin hyvä tulee. Kunnon nuttura.", Meri toteaa asetellessaan viimesilauksia Noomin hiuspehkoon.

"Voi miten innoissani olen! Siitä, kun minä tanssin omat vanhani, on ikuisuus. Vuosisatoja varmaankin... Mutta ihanaa, että perinne on säilynyt koko tämän ajan. Se oli ikimuistoinen ilta", sanoo Noomin isä, Jormuli.

"Peikkolin omia taisin olla seuraamassa, mutta hän katosi kesken kaiken jonnekin... En ole varma oliko hän sen verran huppelissa, vai erehtyi aikatulusta... Kun ei siitä Peikkolista ikinä tiedä, ikinä ole tiennyt. Vanheten hänestä on vain tullut pähkähullumpi", Jormuli jatkaa

"Minäkin muistan omani, minua jännitti niin! Tanssin ne Hetan kanssa, voi miten me nauroimme", Meri jatkaa muisteluhetkeä.

"Jaa-a. Ei minua pahemmin jännitä. Kyllä se hyvin menee, luulisin.", toteaa Noomi. Samalla ovi käy ja Peikkoli tulee sisään hiuslakkapullojen kanssa, eli peikkojen elämän eliksiirin.

"Se on hyvä niin, en minäkäään huolehtinut! Vedin vain parhaani mukaan. Glitteriasuni vei huomion epäonnistuneista tanssiliikkeistäni. Oi, minulla oli jopa glittertaskumatti, se sopi niin kauniisti asuuni. Se oli kirkkaan pinkki, oi nuoruus. Muuta en enää muistakkaan, villi ilta se ainakin oli", kertoilee Peikkoli.

"Niin minä muistelen, etkö sinä päätynytkin tunnustamaan rakkautesi Björnil-"

"Hss. En, sinä sekoitat nyt asioita, Jormuli. Muistisi on selvästi epäkunnossa. Eli Noomi, entä kengät? Minä itse käytin puujalkoja, parini oli sen verran pitkä" sanoo Peikkoli.

"No, korkkarit tai ketjumaiharit, kumpi nyt vain olisi parempi, en tiedä", pohtii Noomi.

"Korkkarit kattoon!" huutaa Peikkoli.

Korkokenkiin päädyttiin. Samalla porukka tajusi, että pian pitäisi jo olla tanssipaikalla. Kaikki säntäilevät etsimään takkejaan ja juhlakenkiään.

"Nyt nopeasti! Entä mummo, tuleeko hän?" kysyy Noomi.

"Kyllä hänen pitäisi tulla. Jos hän ei ilmesty viidessä minuutissa, soitetaan hänelle", sanoo Jormuli.

Juuri silloin kuuluu koputus ja ovesta ilmestyy kuka muukaan kuin Noomin mummo, Tohve. Hämmästys vain on melkoinen, koska hänellä on päällään jotain umpioutoa.

Tohve on pukenut päälleen... Vanhojen tanssimekon? 

"Tohve, siis mitä himputtia?" sanoo aina runollinen Peikkoli.

"Mitä, eivätkö ne olleet vanhojen tanssit?" kysyy Tohve.

"Kyllä, mutta tässä tapauksessa se tarkoittaa 17-vuotiaita, ei 1300-vuotiaita. Voi Tohve, tässä on läynyt väärinkäsitys", sanoo Peikkoli.

"Voi ei, tämäpä noloa. HItsin pimpulat", Tohve toteaa punastuen.

"Ei se haittaa, mennään näillä vain. Kyllä sinä jossain määrin käyt 17-vuotiaasta", lohduttaa Jormuli.

"Mennään vain! Paikat menevät nopeasti!" huudahtaa Jormuli.

"Minä kuulin, että Björn on siellä... Hän on sinkku nykyään", mutisee Peikkoli hymyillen.

"Ei hän sinusta pitänyt viimeksikään, unohda jo, Peikkoli", Jormuli sanailee.

Niinpä kipitys alkaa juhlapaikalle. Tohvekin tulee juhlamekossaan.

----

Siinäpä se, toivottavasti mukava lukukokemus!

- Tekla