Menninkäismetsä

Moikkelis! Mitä on tämä postaustahti?! No, tässäpä uusi osa tarinaa, jälleen.  Tarinan miljöölle piti keksiä nimi, ja aloinpahan pohtia sitten. Jostain syystä Vihervaaran Anne pyöri mielessäni, ja Viher-alkuinen nimi kuulosti hauskalta. Mieleen sitten pälkähti Vihermäki, joka kuulosti aivan upealta. Googlasin nimen ja tajusin, että Suomestahan löytyy aivan oikea tämän niminen paikka, vaikken sitä ensiksi tajunnutkaan. Sanottakoon siis, että tässä esiintyvä Vihermäki on täysin fiktiivinen ja kaikki siellä oleva on itsekeksittyä. (Näyttääpä, että postauksen teksti- ja kuvakenttiä reunustava valkoinen neliö jatkuu tässäkin, pahoittelut!)  Osa 7: Pelastava Tohve Evastiina Kyöpelin ensimmäiset viikot olivat olleet enimmäkseen totuttelua. Ihmisille tyypilliset supermarketit erosivat jossain määrin noitien puodeista, joista löytyi mitä ihmeellisimpiä makunautintoja. Ihmisten keksinnöt olivat hänestä mielenkiintoisia, varsinkin tonnikala kiehtoi häntä erityisesti. Hänen kotikylässään ...

(Aluksi: Pahoittelen postauksen loppupuolella olevia outoja valkoisia laatikoita, jotka ympäröivät kuvat, sekä tekstin. Yritän selvitellä, miten ne oikein sössin ja korjata asian.) Sehän olisi jo toinen postaus tänään! Mitä ihmettä! No, näiden kahden tarinan osan vibat eroavat isosti, mutta ei anneta sen haitata. Tässä osassa tutustumme kaupungin uuteen asukkaaseen.  Kuka hän on? Se selviää vain lukemalla!  Osa 6: Evastiina Kyöpeli Evastiina Kyöpeli lähti sinä yönä kauas kotikylästään, kauas menneisyydestään, kauas omasta itsestään.  Matka taittui luudanvarrella, johon oli ripustettu hänen pieni omaisuutensa. Edes kissaa hänellä ei ollut matkaseuranaan, paha allergia esti sen. Edes noitien rohdot eivät moista kyenneet parantamaan. Vaikka hän olikin rakastanut kulmakauppoja joissa törmäsi tuttuihin, pitänyt paikallisista auringon säteistä, jotka valaisivat kauniilla tavalla koko kylän illan punertaessa tietään yöhön, rakastanut kotipaikkaansa - ei hän ollut enää kyennyt ja...