Selityksiä ja selontekoa

Kuvatarinan alku

Moro! Pitkästä aikaa, koulu on syönyt aikani, mutta kenties laiskuudellakin on osansa...

Siispä, mikäs on tämä kuvatarina? No, vilisee ainakin huonoa huumoria, peikkoja, ihmishahmoja ja viitteitä Dingosta John Greeniin.  Eli siis ottakaa huumorilla kaikki, mitä tarinassa luette, älkääkä järkyttykö :'D Lisää osia on tulossa! Osa tulee sitten olemaan ns. Spin-off-tyylillä, eli ei suoranaisesti lisää tarinaan mitään, mutta koostuu silti hahmojen ympärille.

No, eikun asiaan!

Osa 1: Uusi alivuokralainen

Aamu valkenee väsyneen opiskelijan asunnossa. Katsoessaan klippejä One Directionin haastatteluista viime yönä, on hän nukahtanut sohvalleen .


Postimiehen heittäessä paksun mainosnipun postiluukusta, kuuluu kolahdus.


Nuori opiskelijamme (jonka itseasiassa pitäisi olla tunnilla juuri nyt) alkaa heräillä päästellen haukotuksia ja "en jaksa herätä"- mutinoita.




Miellyttävästä unesta ei ole mukava herätä todellisuuteen. Tarinamme sankarilla nimittäin on ongelma. Hänen entinen kämppäkaverinsa hylkäsi hänet muuttaessaan yhteen elämänsä rakkauden kanssa (mahtava juttu hänelle, peace and love) mutta miten rutiköyhän opiskelijan rahat riittävät ilman jotakuta, jonka kanssa jakaa vuokra ja käpertyä iltaisin valittamaan velvollisuuksistaan niiden hoidon sijaan? Tarvitaan toinen kämppäkaveri. Mutta niiden etsiminen - kauheaa. 


Silmät avautuvat, samoin todellisuus. Tohdinpa nyt paljastaa sankarimme nimen, Mei. Mei pohtii, haastatteluja, eri tapoja selvittää alivuokralais-ehdokkaiden todellinen sisin ennen yhteenmuuttoa. Mistä pitäisi edes aloittaa. Ehkäpä nousemisesta ylös sohvalta, ihan ensimmäiseksi.


Keskitalven pimeys ja kylmyys iskevät kovaa. Mutta lattialämmistyksen hinta on kova. Ehkä netin alustoilta voisi etsiä kämppistä. Ei kai se nettideittailua kauheampaa voi olla? Eihän...?


Eikun vain kone esiin ja naputtelemaan ilmoitusta. 


Niin syntyy ilmoitus:
"ETSITÄÄN: ALIVUOKRALAINEN, EI LEMMIKKIÄ, ISÄNNÖITSIJÄ KIELTÄÄ
VAATIMUKSET: SISÄSIISTI, EI BILETÄ ARKIPÄIVINÄ, MAKSAA VUOKRAN AJOISSA
pyydän ottamaan yhteyttä, jos täytät nämä vaatimukset!"

Näköjään tämä rososanainen ja lyhyehkö ilmoitus toimii, koska hetken päästä kilahtaa viesti näytölle. Meri ja alivuokralaisehdokas käyvät seuraavan keskustelun.



Sattuiko niin, että homma hoitui näin helpolla?

Tältä osin on tarinamme loppu.
------------------------------------------------------------------

No, siinä se oli. Sanotaan sekin, että tuo keskustelu allergioista on tarkoitettu koomiseksi, mutta voi olla, ettei se ole hauska, ellei omaa kokemusta tuollaisesta löydy :D heh... Pahoittelen jo nyt huonoa huumorintajuani ja juonenkäänteitä, mutta kenties joku tätä eksyy lukemaan - ja jopa tykkää!

Työn alla on myös yksi spin-off-mainen osa, liittyen vanhojen tansseihin! Joo, myöhässä julkaisen sen, kiirettä on pitänyt. Kuvasin tosin hyvissä ajoin, sanottakoon se puolustuksekseni!

Kiitti ja kuitti
- Tekla









Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuvia ja tarinaa

Kuva
   sekalaista settiä eli kuvatarinaa + pari räpsyä Hej på dig! Postaustahti kiihtyy, näköjään. Ajattelin, että miksipä ei tykittää heti suoraan kaikkea minkä olen unohtanut julkaista, kuvista tarinantynkiin. No, aloitetaanpa vaikka parilla räspyllä, jotka otin kauan sitten, eli joululomalla. Oli kylmä, mutta editoinnin avulla saa lämpimää sävyä näkyviin. Heh, olen ihan iloinen siitä millaisiksi kuvat sain muokattua. Vain nämä kaksi olivat tarpeeksi onnistuneita julkaisuun, vaikka en kyllä pahemmin ole niin tarkka laadusta. Se kertokoon julkaisemattomien laadusta. Hiukan tuommoinen joulufitti Merillä päällä, itse tehty neule (!!ylpeyteni!!) ja päällyshame, joka on kursittu kokoon lalaloopsyn entisestä mekosta.  Selvä se, sitten tarinaan. Tällaisena varoituksena, valotus on keltainen ja ei ehkä maailman paras. Taustakaan ei ole täydellinen, Peruukit ovat HYVIN sotkuisia ja Merin naamasta löytyi kuvat koneelle siirrettäessä joku mukava rasvaläikkä... No, eipä sen täydellinen...
Read more »

Askartelua

Kuva
Tervehdys! Minä täällä taas! Halusin tehdä pienen kulissien-takana-postauksen viime tarinasta. Voin nimittäin kertoa, että vanhojen mekon ompeluun tarvittiin luovuutta, työtä ja pari vahingossa tullutta neulanpistoa sormeen. Auts! Totta kai minulla kunnon bloggarina on tästä kuvia todisteena! Omaa mekkoani piti saksilla lyhennellä, joten ylijäämähän piti kierrättää! Toteutin hörhelöhelman pistelemällä kumilankaa neulalla läpi ja pingottamalla kankaan. Sidoin kuminauhan takaa. Koko hörhelöä piti kasassa rautalangasta väsätty alushame-asia. Alla oli Rainbow high-nuken mekko, ettei poloinen nukke olisi ihan alaston, nuo hörhelökerrokset kun eivät niin peittäviä olleet. Tässä näkyy takaosaa. Kuminauhaa ja rautalankaa.   Keskivaiheilla... Ja tällainen kermakakku siitä tuli! Olen aika ylpeä tästä lopputuloksesta. Pitäisi askarrella lisää vaatteita nukeille, mutta pakko myöntää, se tuottaa hiukan haastetta minulle... Varsinkin peikoille se on vaikeaa, niiden ruumiinrakenne on haasteelline...
Read more »

Myöhäinen vapputarina

Kuva
 Kuvatarinan jatkotoimenpiteet, eli osa 3! Heissulivei! Tänään palaan uuden kuvatarinaosan kanssa. Pakko myöntää, että en ollut aivan varma, mitä tästä tulisi. Kuvasin monessa erässä, ja osa ideoista ei toiminutkaan kuvana, tai yrittäessäni kirjoittaa niistä. Tämä on hiukan tilkkutäkkimäinen, mutta ei anneta sen haitata. Saamme tosiaankin tietää tässä osassa enemmän Tohvesta, sekä nähdä Mein ja Peikkolin dynamiikkaa. Osa 3: Vauhkoa Vappumenoa On vappu. Peikkoli ja Mei ovat kerääntyneet kotitalonsa takaosan portaille nauttimaan auringosta ja munkeista. Munkkien makeus ja raikkaan ruohon tuoksu huokuu kaikkialla. Auringonsäteet kuumentavat hiukset lämpimiksi, joten Peikkoli on pukenut kesäasusteet päälleen - nimittäin aurinkolipan.  "Mikset sinä muuten ole niissä opiskelijatapahtumissa?" utelee Peikkoli Meiltä hämmentyneenä.  "Minäpä kuule olen juhlinut jo viikonpäivät, ei sitä enää jaksa", toteaa Mei huvittuneena. "Sitä paitsi joskus on mukava olla rauhallisuude...
Read more »