Menninkäismetsä

 Heipä hei kaikille! Olen itse ollut nyt viimeisen reilun viikon flunssan kourissa, ja ajankuluksi halusin tännekin kirjoitella. Vaikka koulutyöt ovat pinoutuneet ja olo ollut vähän hutera, niin on sitä tullu jotain aikaankin saatua tässä sairastellessa. Viime postauksessa vilahti kuva yhdestä nukestani, (Heta muuten nimeltään) ja nyt saanen esitellä: ainokainen Dalini! <3 Kyseessä tosiaan MIO kit, ensimmäinen ikinä tekemäni pullip-perheen nuken custom. Kuvasta näkyykin, meikit ovat aika yksinkertaiset ja suppeat, ja poskipunankin kanssa tuli oltua hyvin varovainen. Rakas tämä neiti kyllä on, ja jotenkin tykkään silti noista kasvoista, vaikkei kyseessä ole mikään erityinen taideteos.  Peruukkikriisi tosin on käsillä, kuten kuvasta näkyy. Ajatus uudesta peruukista houkuttelisi, mutta pienen googlailun ja tutkimuksen jälkeen huomasin, että Suomessa sijaitsevien kauppojen valikoimat ovat hyvin suppeita, verrattuna siihen, millaisia ne olivat monia vuosia sitten. Hinnatkin ovat...

Heipä hei! Tosiaan, mistäköhän aloittaisin? Nukkeilua harrastin tosi aktiivisesti vuosia sitten, mutta se jäi muiden juttujen alle ja painui unholaan. Kaappeja siivotessa iskostui katseeni laatikkoon, jossa nuket olivat kärsivällisesti odotelleet parin vuoden ajan. Muistot harrastuksen iloista, suruista ja innostuksesta tulvivat tajuntaani, ja tajusin hiukan kaipaavani sitä. Tartuinpa siis nukkeeni ja jonkinmoisen asukokonaisuuden väkerrettyäni lähdin kameran kanssa lähimetsään napsimaan kuvia. Se oli yllättävän hauskaa ja rentouttavaa. Tajusin, että tälla harrastuksella olisi vielä minulle paljon annettavaa. Koomista kyllä, minulla ei ole tähän hätään lisätä noita itse metsäkuvia tähän postaukseen, saatte tyytyä vain yhteen kuvaan - johon tosin panostin monin verroin.  Luin nuorempana blogeja paljon , siksi tuntui, että halusin nyt aloittaa oman. Koko ajan puhutaan, kuinka some syövyttää aivoja ja tuhoaa kaiken, jotenkin blogit tuntuvat hyviltä ja rauhallisilta paikoilta, mutta ni...