Menninkäismetsä

  Hej! Vaivauduinpa tänään ihan metsään asti kuvaamaan. Pitkät koulupäivät, joiden jälkeen aurinko on jo laskenut ovat olleet riesanani ja myönnettäköön se rehellisesti - myös laiskuus. Olinpahan jo monta päivää katsellut bussin ikkunasta lumen koristamia maisemia ja miettinyt että ei peijakas, täydellinen sää, joku päivä pitää kuvata! Näitä ottaessa lähellä olevasta talosta astui ulos joku silminnäkijä. Tästähän minä hiukan vaivaannuin, mutta halusin silti saada otettua kuvat, joten jatkoin   Köh, tuo punainen sotku Evastiinan kädessä oli vahinko. Kuiva, atooppinen ihoni nimittäin päätti haljeta kesken kaiken... Eipä siinä muuten mitään, mutta veri sotkeentui... Ehkä vähän ylieditoitu, mutta no jaah. Sitten toisiin otoksiin, joita napsin ennen kouluun lähtöä eräänä myöhäisenä aamuna. Pian alkaakin uusi periodi, ja myöhäiset aamuni ovat unelma vain. Saa nähdä, miten siitä ja kaamoksesta selvitään. Näkemisiin! Toivottavasti seuraavalla kerralla palaan kuvatarinan kanssa, ...

Helou! Laiska nukkeilija vaivautui tänään ei vain kuvaamaan - vaan myös editoimaan vanhoja ja uusia kuvia! Sen kunniaksi postaus! Olen aika innoissani, leikittelin värisävyillä. Eri asia on, oliko se virhe. Noh, ainakin tunnelmaa kuvista pitäisi löytyä! Aloitetaan lempikuvillani (ja lopetetaan epäonnistuneimpiin) Voi olla, että arvointikykyni pettää, mutta tavallaan pidin heilahtaneista kuvista Sama kuva, eri sävyisenä Eipähän siinä, hyvää loppulokakuuta!

Hej på alla! Tänään luvassa lisää tarinaa, sitä ennen jonkin verran syyskuvia: Totta kai oli pakko ottaa kliseisiä makailemassa lehtien seassa - kuvia :'D Osa 8: Kaikki ne, jotka muistetaan Peikkoli on päättänyt jakaa nuoruusmuistelmiaan Tohvelle: "Minä olin peikkoakatemia-aikoinani taiteilija. Omasin upean baskerin, minunvihreän, räväkän. Jälkikäteen se ei ehkä ollut aivan niin upea, mutta - " "Niinpä! Näytit aivan siltä, kuin päähäsi olisi kasvanut sieni! Kuin Mario kart-hahmo, mutta vielä toopempi!" nauraa Tohve. "Itsesi nimi on TOHVE! Eli kuten olin sanomassa: Oli vuoden 1971 syksy. Olin taiteellinen, joten totta kai esitin tietäväni syvällisiä filosofiantermejä, sekä join viiniä hiukan enemmän, kuin minun olisi kannattanut. Paljastin hieman liikaa salaisuuksiani lievässä rosé-viinin vaikutuksessa. Mutta onhan sekin runollista, eikö olekin?" "Noh, kirjoitin myös omaa runoutta, lavarunoutta. Esitin sitä, muttei kukaan koskaan taputtanut. Uskon,...